Lamellaarikappaleet, lapsivedestä

Tiedustelut

Indikaatio

Sikiön keuhkojen kypsyysasteen ja vastasyntyneen RDS-riskin arviointi

Näyteastia

Näytteen käsittelyohjeet

NÄYTE: 5 ml (tai vähintään 1 ml) lapsivettä. Näyte sentrifugoidaan 500 x g 3 min heti. Näyte säilyy 3 vuorokautta jääkaapissa. Määritystä ei tulisi tehdä verisestä (yli 1%) eikä mekomiumin kontaminoimasta näytteestä. Myöskään limaisia vaginaalisia näytteitä ei määritykseen tulisi käyttää.

Huom! Mikäli näyte sisältää verta (punertava), näyte tuodaan analysaattorille sentrifugoimattomana. Näytteen hematokriitti määritetään, jonka näyte viedään sentrifugoitavaksi ja analysoidaan normaalisti.

LÄHETYS: Sentrifugoidun lapsivesinäytteen supernatantti erotellaan puhtaaseen muoviputkeen. Supernatantti lähetetään huoneenlämpöisenä, mikäli perillä 4 tunnin kuluessa näytteenotosta, muutoin kylmänä.

Menetelmä

Partikkelilaskenta automaattisella verisolulaskijalla

Tekotiheys

Tulokset valmiina

Päivittäin

Yleistä

Keuhkojen alveolien pinnalla on pintajännitystä vähentävää ainetta, surfaktanttia, joka muodostuu pääasiassa fosfolipideistä. Sikiön keuhkojen kypsyessä surfaktanttifosfolipidien määrä lapsivedessä lisääntyy. 35.-36. raskausviikolla sikiön keuhkojen katsotaan olevan tässä suhteessa kypsät. Lamellaarikappaleet ovat surfaktantin varastomuoto.

Tulkinta

 Epäkypsät keuhkot       <7   x 109/l
 Siirtymävaihe           7-35 x 109/l
 Kypsät keuhkot          >35  x 109/l

Diabeetikkoäitien lapsivesinäytteille käytetään samoja tulkintarajoja kuin ei-diabeetikoiden näytteille.

Hyvin niukka lapsiveden määrä vääristää tuloksia ylöspäin ja hyvin runsas lapsiveden määrä vääristää tuloksia alaspäin. Verikontaminaatio (yli 1 %) voi pienentää tulosta ja mekomiumkontaminaatio suurentaa tulosta. Surfaktanttituotantoa voivat lisätä äidin diabetes, malnutritio, toksemia sekä ennenaikainen sikiökalvojen puhkeaminen. Surfaktanttituotanto voi olla hidastunut mm. munuais- ja maksasairauksissa, sidekudossairauksissa ja toksoplasmoosissa.