Laktaatti, päivystystutkimus, aivo-selkäydinnesteestä

Tiedustelut

Indikaatio

Meningiittien erotusdiagnostiikka

Näyteastia

Näytteen käsittelyohjeet

NÄYTE: 3 ml:n tai 10 ml:n steriiliin muoviputkeen, vähintään 0.5 ml. Sakkainen näyte sentrifugoidaan 2000 g 15 min kylmässä. Näytettä ei erotella. Laktteh-määritys on tehtävä välittömästi tai näyte jäähdytetään heti näytteenoton jälkeen. Kylmägeelillä jääkaapissa näyte säilyy edustavana enintään 30 min. Li-Laktteh voidaan kuljettaa myös jäävesihauteessa.

LÄHETYS: Kylmänä (kylmägeeli tai jäävesihaude) 30 min sisällä näytteenotosta. Näytettä ei lähetetä OYS:n ulkopuolelta.

Menetelmä

Amperometrinen (verikaasuanalysaattorin laktaattielektrodi)

Tekotiheys

Tulokset valmiina

Päivittäin

Yleistä

Laktaattia muodostuu anaerobisen glykolyysin tuotteena. Sitä muodostuu pyruvaatista laktaattidehydrogenaasientsyymin katalysoimassa reaktiossa.

Likvorin laktaattipitoisuutta käytetään erityisesti meningiittien erotusdiagnostiikassa, koska siihen ei vaikuta plasman pitoisuus yhtä paljon kuin glukoosipitoisuuteen ja plasmasta erillisessä likvoritilassa pitoisuus suurenee voimakkaasti tulehdussolujen aineenvaihdunnan seurauksena.

Viitearvot

Tulkinta

Likvorin laktaatti syntyy anaerobisen glykolyysin seurauksena joko paikallisesti aivokalvojen alaisessa tilassa tai systeemisen laktaattiasidoosin yhteydessä veri-aivo-esteen läpi diffuntoitumalla.

Selvästi suurentunut selkäydinnesteen laktaattipitoisuus viittaa bakteeriperäiseen meningiittiin. Tulkintaraja virus- ja bakteerimeningiittien välillä on noin 3-4 mmol/l, jota suuremmat arvot viittaavat bakteerimeningiittiin.

Laktaattipitoisuus suurenee virusmeningiittiä selvemmin myös tuberkuloottisessa meningiitissä sekä sienten tai malarian aiheuttamissa meningiiteissä.

Lievästi suurentuneita pitoisuuksia tavataan virusmeningiitin ohella aivoinfarktin, aivotuumorien, traumojen, epilepsiakohtauksien sekä muiden keskushermoston ei-tulehduksellisten sairauksien yhteydessä ja myös eräissä yleissairauksissa (diabetes).