Maternaalisesti periytyvä kuulonalenema, mitokondriaalisen DNA:n valtamutaatiot, verestä

Osatutkimukset

Tiedustelut

Indikaatio

Kliininen epäily maternaalisesti periytyvästä kuulonalenemasta

Näyteastia

Näytteen käsittelyohjeet

NÄYTE: Näytteeksi otetaan 3-5 ml laskimoverta EDTA-putkeen. Näytteen mukaan liitetään ensisijaisesti sähköinen lähete. Jos sähköisen lähetteen käyttö ei ole mahdollista, näytteen mukaan voidaan liittää paperinen lähete.

LÄHETYS: OYS:ssa otettu näyte toimitetaan Genetiikan laboratorioon (S6E, 1krs). OYS:an ulkopuolella otettu näyte toimitetaan pika- tai ykköspostissa osoitteeseen: NordLab Oulu, Genetiikan laboratorio, PL500, 90029 OYS. Näytettä ei saa jäädyttää ja se voidaan lähettää huoneenlämpöisenä. Tarvittaessa näytettä voi säilyttää jääkaapissa 1-2 päivää.

Menetelmä

Mitokondriaalista DNA:ta (mtDNA) monistetaan valikoidusti polymeraasiketjureaktiolla ja suorasekvensoidaan.

Tekotiheys

Tulokset valmiina

2 kuukauden kuluttua näytteen saapumisesta.

Yleistä

Mitokondriaalisen DNA:n mutaatiot aiheuttavat maternaalisesti periytyvää kuulonalenemaa. Näistä mutaatioista tunnetuin on m.1555A>G MT-RNR1-geenissä. Mutaation esiintyvyyden on arvioitu olevan Suomen väestössä n. 4.7/100 000. Muita eniten tunnettuja kuulonalenemaa aiheuttavia mutaatioita mtDNA:ssa ovat m.1494C>T MT-RNR1-geenissä, m.7445A>G MT-CO1-geenissä (MT-TS1 edeltäjäemäs) ja m.7510T>C sekä m.7511T>C MT-TS1-geenissä. Mutaatiot esiintyvät yleensä homoplasmisina (kaikissa mtDNA-molekyyleissä), mutta osa mutaatioista on kuvattu myös heteroplasmisina (osassa mtDNA-molekyylejä). Myös heteroplasmisena esiintyvä, MELAS-syndroomaa aiheuttava m.3243A>G mutaatio MT-TL1-geenissä voi aiheuttaa kuulonalenemaa.

Suorasekvensoinnin herkkyys alhaisten heteroplasmia-asteiden havaitsemisessa on rajallinen. Yleensä yli 10 % heteroplasmia-aste on sekvensoinnilla havaittavissa. Mitokondriaalisille mutaatioille on usein tyypillistä, että heteroplasmia-aste on korkeampi runsaasti energiaa vaativissa kudoksissa. Lisäksi joidenkin patogeenisten mtDNA:n mutaatioiden heteroplasmia-asteen on osoitettu laskevan veressä iän myötä. Näin ollen lihaskudoksesta eristetty DNA on mutaatioiden havaitsemisen kannalta informatiivisin.

Tulkinta

Jonkin viidestä (m.1494C>T, m.1555A>G, m.7445A>G, m.7510T>C, m.7511T>C) mutaatiosta löytyminen homoplasmisena (kaikissa mtDNA-molekyyleissä) tai harvemmin heteroplasmisena (osassa mtDNA-molekyylejä) varmistaa diagnoosin. Mutaation m.3243A>G löytyminen heteroplasmisena varmistaa diagnoosin. Valtamutaatiotutkimus ei poissulje muita mahdollisia mtDNA:n mutaatioita.

Huomautukset

Geenitutkimuksen toteuttaa Kari Majamaan Neurologian tutkimusryhmä.