Verikaasuanalyysi, laaja, laskimoverestä
11464 vB-VKLaaja
Osatutkimukset
Tiedustelut
Asiakaspalvelu terveydenhuollon ammattilaisille:Puhelin 030 660 6767
Sähköposti asiakaspalvelu@nordlab.fi
Asiakaspalvelu potilaille: 08 2377 8911
Indikaatio
Happo-emästasapainon ja kudoshapetushäiriöiden toteaminen ja hoidon seuranta.
Näyteastia
Ca-titrattu Li-hepariiniruisku 1,7mlNäytteen käsittelyohjeet
NÄYTE: 1,7 ml (1,7 ml:n ruikussa minimi täyttötilavuus 1,0 ml) tai 1,5 ml (1,5 ml:n vastasyntyneille tarkoitetussa PICO70-ruiskussa minimi täyttötilavuus 0,5 ml) verta verikaasu/elektrolyyttiruiskuun, johon ei saa jäädä ilmaa. Ruiskun pää suljetaan ilmatiiviisti.
Määritys on tehtävä välittömästi (15 min kuluessa) tai näyte jäähdytetään välittömästi näytteenoton jälkeen.
LÄHETYS: Kylmägeelin välissä tunnin sisällä näytteenotosta. Näytettä ei lähetetä OYS:n ulkopuolelta.
Menetelmä
Näytteen pH, CO2-osapaine, natrium, kalium ja ionisoitu kalsium mitataan potentiometrisesti spesifisten elektrodien avulla. Glukoosi määritetään amperometrisesti. Hemoglobiini (Hb) määritetään spektrofotometrisesti. Emäsylimäärä (BE), aktuaalibikarbonaatti (aHCO3) ja pH korjattu ionisoitu kalsium (Ca-I7.4) saadaan laskennallisesti.
Tekotiheys
PäivittäinTulokset valmiina
Päivittäin
Yleistä
Verikaasuanalyysilla voidaan selvittää elimistön hapetustilaa (hapen ja hiilidioksidin osapaineet) ja happoemästasapainoa, josta näkyy hengityksen ja munuaisten toiminnan sekä muun aineenvaihdunnan tasapaino. Verikaasuanalyysillä on siten käyttöä useiden sairauksien päivystysdiagnostiikassa ja tehohoidossa.
Tulkinta
Happo-emästasapainon häiriöt voidaan jakaa neljään pääluokkaan: metabolinen asidoosi ja alkaloosi ja respiratorinen asidoosi ja alkaloosi. Laskimoveren happo-emästasapainon määrittämisellä ei voida tutkia hengityksen osuutta.
Viiteväli:
vB -pH : 7.32 - 7.43
vB -pCO2 : 5.0 - 6.7 kPa
vB -BE : -2.5 - 2.5 mmol/l
vB -aHCO3 : 22 - 29 mmol/l
B -K : 3.5 - 4.8 mmol/l
B -Na : 137 - 144 mmol/l
vB -Ca-I7.4: 1.15 - 1.27 mmol/l
P -Gluk : 4.2 - 6.0 mmol/l (paasto)
Huomautukset
Merkittäviä virhelähteitä määrityksissä ovat: 1) Väärä näytteiden säilytys tai kuljetus. 2) Väärä näytetilavuus/antikoagulanttisuhde. 3) Ilmakuplat näyteruiskussa. Mikäli näyteruiskussa on ilmakuplia, ei näytettä analysoida. 4) Näytteessä olevat hyytymät aiheuttavat vääriä tuloksia tai analysointi epäonnistuu.