Glukoosi, plasmasta, paastotilassa

Tiedustelut

Indikaatio

Diabeteksen diagnostiikka

Esivalmistelu

Vähintään 10 tunnin paasto ennen näytteenottoa. Potilaan ateriointiin on kiinnitettävä huomiota sekä tutkimusta tilattaessa että näytettä otettaessa, jotta tulkinta jälkikäteenkin olisi oikea: fP-Glukoosi muutetaan P-Glukoosiksi, jos potilas on syönyt.

Näyteastia

Näytteen käsittelyohjeet

NÄYTE: Laskimoverta 2 ml fluoridisitraattivakuumi-putkeen (FC-mixture), sekoitetaan kääntämällä putki ylösalaisin 12-15 kertaa. Näyte säilyy 24 t huoneenlämmössä. Erotettu plasma säilyy huoneenlämmössä ja jääkaapissa 2 vrk, pakastettuna kuukausia. Muuhun kuin FC-putkeen otettu näyte on sentrifugoitava 30 minuutin kuluessa näytteenotosta ja sen jälkeen välittömästi analysoitava, koska näyte ei säily pidempään.

LÄHETYS: Kokoverinäyte (FC-putki) 24 t kuluessa tai muutoin erotettu plasma huoneenlämpöisenä mikäli perillä 2 vrk kuluessa.

Menetelmä

Fotometrinen, entsymaattinen. Verikaasuanalysaattoreissa elektrokemiallinen (biosensori).

Tekotiheys

Tulokset valmiina

Päivittäin

Yleistä

Haiman insuliini ja glukagoni sekä useiden muiden umpirauhasten hormonit säätelevät veren glukoosipitoisuutta. Diabeteksessa glukoosin pääsy soluun on hidastunut insuliiniresistenssin tai insuliinin puutteen vuoksi, mikä johtaa veren glukoosipitoisuuden nousuun. Paastonjälkeinen veren glukoosipitoisuus on keskeinen diabeteksen luokittelukriteeri.

Viitearvot

Tulkinta

Glukoosiaineenvaihdunnan häiriöiden luokittelu laskimoverestä otetun paastonäytteen perusteella (Käypä hoito -suositus 2013)

 < 6.1 mmol/l       normaali paastosokeri
 6.1-6.9 mmol/l     kohonnut paastoglukoosi (IFG)
 > 6.9 mmol/l       diabeettinen paastosokeri

Diabeteksen diagnoosiin paastoverensokerin on oltava > 6.9 mmol/l kahtena eri päivänä. Henkilöille, joilla on kohonnut paastoglukoosi (IFG), tulee tapauskohtaisesti harkita sokerirasituskoetta (Pt-Gluk-R1).

Pohjoismaisen 2000-luvun alun väestöotoksen viitevälit olivat seuraavat:

4.2 - 6.3 mmol/l

Näytemuodon vaikutus: Glukoosipikamittareiden tulostaso on vakioitu plasman tasolle ihopistonäytteestä huolimatta, jotta ihopisto- ja laskimonäytteestä määritetyt glukoosipitoisuudet vastaisivat toisiaan. Ei-paastonäytteessä glukoosipitoisuus on ihopistonäytteessä kuitenkin 10-15 % suurempi kuin laskimonäytteessä, koska ihopistonäyte edustaa arterioliverta (glukoosia ei ole vielä otettu soluihin), kun taas laskimonäyte kuvastaa solujen käyttämättä jäänyttä glukoosin osuutta.