Glukoosi, plasmasta

Tiedustelut

Indikaatio

Hypo- tai hyperglykemiaepäily

Näyteastia

Näytteen käsittelyohjeet

NÄYTE: a) Laskimoverta 2 ml fluoridisitraattivakuumi-putkeen (FC-mixture), sekoitetaan kääntämällä putki ylösalaisin 12-15 kertaa. Näyte säilyy 24 t huoneenlämmössä. Erotettu plasma säilyy huoneenlämmössä ja jääkaapissa 2 vrk, pakastettuna kuukausia. Muuhun kuin FC-putkeen otettu näyte on sentrifugoitava tunnin kuluessa näytteenotosta.

b) 1 ml verta verikaasu/elektrolyyttiruiskuun tai 175 µl verikaasu/elektrolyyttikapillaariin, jotka suljetaan ilmattomaksi. Määritys on tehtävä 15 min kuluessa tai näyte jäähdytetään välittömästi näytteenoton jälkeen. Kylmägeelillä jääkaapissa näyte säilyy edustavana enintään 1 tunnin ajan.

LAPSILLE: näytteet voidaan ottaa myös ihopistonäytteinä Li-hepariinigeeliputkeen (mikroputki). Näyteputket säilytetään kylmässä esim. kylmägeelin välissä näytteenoton jälkeen ja analysoidaan mahdollisimman pian (viimeistään 30 min kuluessa). Pieniltä lapsilta näytettä on otettava mahdollisimman vähän ja siksi laboratorio suosittelee ensisijaisesti vieritestausta. Laboratoriohoitaja arvioi näytteenoton kokonaisuutta ja voi tarvittaessa suositella pyyntöyksikölle viestitutkimusta laskimonäytteenoton sijaan.

LÄHETYS: Kokoverinäyte (FC-putki) 24 t kuluessa tai muutoin erotettu plasma huoneenlämpöisenä mikäli perillä 2 vrk kuluessa. Ruisku- tai kapillaarinäytettä ei voi lähettää OYS:n ulkopuolelta, OYS:n sisällä näyte on toimitettava kylmänä laboratorioon tunnin sisällä.

Menetelmä

Fotometrinen, entsymaattinen. Verikaasuanalysaattorissa elektrokemiallinen (biosensori).

Tekotiheys

Tulokset valmiina

Päivittäin

Yleistä

Haiman insuliini ja glukagoni sekä useiden muiden umpirauhasten hormonit säätelevät veren glukoosipitoisuutta. Satunnainen veren glukoosipitoisuus soveltuu lähinnä diabeteksen karkeaan seulontaan. Diabeteksen hoidon seurannassa plasmanäytteitä käytetään ihopistonäytteistä tehtyjen määritysten tukena.

Viitearvot

Tulkinta

Tulosta tulkittaessa tulisi ottaa huomioon potilaan ruokailujen ajankohta mittauksen ajankohtaan verrattuna.

Jos potilaalla on hyperglykemiaan sopivia oireita ja kertamittauksen tulos > 11 mmol/l ajankohdasta riippumatta, on mittaustulos diagnostinen diabetekselle.

Kaksi tuntia aterian jälkeen sokeripitoisuus tulisi olla 8-10 mmol/l tai vähemmän.

Verensokeripitoisuus välillä 2,9-4,0 mmol/l on tavallista alhaisempi. Diabeetikoilla tämä liittyy yleensä liian suureen veren glukoosipitoisuutta alentavan lääkityksen määrään. Joillakin ihmisillä tavallista alhaisempaa verensokeria esiintyy myös liikuntasuoritusten jälkeen tai 2-4 tuntia ruokailun jälkeen (reaktiivinen hypoglykemia).

Verensokeri alle 2,8 mmol/l on hypoglykeminen. Verensokeri alle 2 mmol/l selittää potilaan tajunnantason laskun.

Hypoglykemia (<2,8 mmol/l) ilman diabetesta on harvinaista ja se voi liittyä mm. lääkkeisiin, jotka vaikuttavat insuliinin eritystä tai insuliiniherkkyyttä lisäävästi (propranololi, kaptopriili, ramipriili, sertraliini, venlaflaksiini, fluorokinolinit), tai endogeeniseen insuliinituotantoon (insulinooma, beetasoluhyperplasia, autoimmuunihypoglykemia).

Näytemuodon vaikutus: Glukoosipikamittareiden tulostaso on vakioitu plasman tasolle ihopistonäytteestä huolimatta, jotta ihopisto- ja laskimonäytteestä määritetyt glukoosipitoisuudet vastaisivat toisiaan. Ei-paastonäytteessä (aterianjälkeiset 2 h arvot) glukoosipitoisuus on ihopistonäytteessä kuitenkin 10-15 % suurempi kuin laskimonäytteessä, koska ihopistonäyte edustaa arterioliverta (glukoosia ei ole vielä otettu soluihin), kun taas laskimonäyte kuvastaa solujen käyttämättä jäänyttä glukoosin osuutta.

Huomautukset

Potilaan ateriointiin on kiinnitettävä huomiota sekä tutkimusta tilattaessa että näytettä otettaessa, jotta tulkinta jälkikäteenkin olisi oikea: fP-Glukoosi muutetaan P-Glukoosiksi, jos potilas on syönyt.