Hemoglobiini, plasmasta

Tiedustelut

Indikaatio

Intravaskulaarisen hemolyysin diagnostiikka

Näyteastia

Näytteen käsittelyohjeet

NÄYTE: 3 ml laskimoverta EDTA-putkeen tai lähetettäessä min. 1 ml plasmaa. Näytteenotosta ei saa aiheutua hemolyysiä. Näyte on sentrifugoitava 30 min kuluessa. Eroteltu plasma sentrifugoidaan uudelleen. Plasma säilyy jääkaapissa 1 viikon, pakastettuna kuukausia.

LÄHETYS Plasmanäyte lähetetään huoneenlämpöisenä.

Menetelmä

Spektrin pinta-alan analyysi

Tekotiheys

Tulokset valmiina

Päivittäin

Yleistä

Plasmaan hemoglobiinia vapautuu hemolyysin yhteydessä, josta sitä voi erittyä myös virtsaan.

Viitearvot

Tulkinta

Plasman hemoglobiinitaso on normaalisti matala, koska punasoluista vapautuva hemoglobiini sitoutuu haptoglobiiniin ja poistuu verenkierrosta retikuloendoteliaali-järjestelmän kautta. Plasman hemoglobiini saattaa suurentua akuutin intravaskulaarisen hemolyysin aikana. Aluksi hemoglobiini sitoutuu käytettävissä olevaan haptoglobiiniin, josta se poistuu verenkierrosta retikuloendoteliaali-järjestelmän kautta. Haptoglobiinin häviäminen osoittaakin hemolyysin herkemmin kuin plasman hemoglobiinipitoisuuden suureneminen. Voimakkaassa intravaskulaarisesssa hemolyysissä haptoglobiini ei kykene sitomaan kaikkea vapautuvaa hemoglobiinia, jota esiintyy tällöin vapaana plasmassa. Tila voi esiintyä mm. verensiirtokomplikaatioiden yhteydessä, hemolyyttisissä anemioissa, DIK-syndroomassa, laajoissa palovammoissa, keinoläppien tai ekstrakorporeaalisen verenkierron johdosta. Myös rankka fyysinen rasitus voi lisätä plasman hemoglobiinipitoisuutta. Kroonisissa hemolyyttisissä tiloissa tutkimuksella ei juuri ole käyttöarvoa. Plasmaan vapautunutta hemoglobiinia voi erittyä myös virtsaan.

Vähäinenkin näytteenotosta johtuva hemolyysi häiritsee määritystä. Plasman hemoglobiinin sijasta suositellaan seerumin haptoglobiinin määritystä (S -Haptog, nro 1545).