Insuliini, seerumista

Tiedustelut

Indikaatio

Hypoglykemian ja insulinooman selvittely. Tutkimuksella ei ole juuri merkitystä diabeteksessa. Rasituskokeet antavat yleensä hyödyllisempää tietoa kuin yksittäiset näytteet.

Esivalmistelu

Paasto suositeltava

Näyteastia

Näytteen käsittelyohjeet

NÄYTE: 3 ml laskimoverta tai lähetettäessä 1 ml seerumia, lapset vähintään 0,5 ml laskimoverta. Seerumi säilyy 8 tuntia huoneenlämmössä, 1 vrk jääkaapissa, muutoin näyte säilytetään pakastettuna. Hepariini- ja EDTA-plasma soveltuvat myös näytteeksi. Hemolyysi häiritsee määritystä (Hb yli 1.25 g/l).

LÄHETYS: Seeruminäyte lähetetään kylmälähetyksenä mikäli perillä 1 vrk:n kuluessa näytteenotosta, muutoin pakastettuna.

Menetelmä

Immunokemiluminometrinen.

Tekotiheys

Tulokset valmiina

Seuraavana arkipäivänä

Yleistä

Insuliini on haiman saarekkeiden beeta-solujen tuottama peptidihormoni. Se koostuu 21 aminohapon A- ja 30 aminohapon B-ketjuista, joita yhdistää kaksi rikkisiltaa. Insuliini muodostuu osana suurempaa esiastetta, proinsuliinia, josta insuliinin vapautumisen yhteydessä syntyy myös 31 aminohapon C-peptidi. Suuri veren glukoosipitoisuus lisää plasman insuliinipitoisuutta ja pieni glukoosipitoisuus vähentää sitä. Insuliini sitoutuu tehokkaasti solukalvoreseptoreihinsa kohdekudoksissaan, ja sen puoliintumisaika plasmassa on vain n. 3 minuuttia. Insuliini pienentää veren glukoosipitoisuutta ja lisää energian varastoitumista lähinnä lihaksiin, rasvakudokseen ja maksaan. Sillä on selvä anabolinen vaikutus. Tyyppi I diabeteksessa insuliinin eritys on voimakkaasti vähentynyt tai se puuttuu kokonaan. Tyyppi II diabeteksessa sen sijaan ei ole todettavissa selkeää insuliinipuutosta, vaan insuliiniaktiivisuus saattaa olla normaali tai jopa suurentunut.

Viitearvot

Tulkinta

Hyperinsulinemiassa potilaalla tulisi olla samanaikaisesti hypoglykemiaoireita ja suurentunut seerumin insuliiniaktiivisuus. Tämän toteaminen usein edellyttää pitkää (jopa 72 tunnin) paastoa. Insuliinia tuottavien kasvainten yhteydessä todetaan yleensä suurentuneita pitoisuuksia. Tyyppi I diabeteksessa aktiivisuudet ovat pienet tai alle mittausrajan huolimatta hyperglykemiasta. Tyyppi II diabeteksessa insuliiniaktiivisuus on yleensä viitealueella.