Kloridi, plasmasta

Tiedustelut

Indikaatio

Kloriditasapainon tai asidoosin selvittäminen

Näyteastia

Näytteen käsittelyohjeet

NÄYTE: 3 ml laskimoverta tai lähetettäessä 1 ml litium-hepariiniplasmaa. Alle 2-vuotiailta 0.5 ml verta mikrogeeliputkeen. Plasma säilyy viikon jääkaapissa, pakastettuna kuukausia.

LÄHETYS: Näytteet lähetetään huoneenlämpöisinä.

Menetelmä

Ioniselektiivinen elektrodi (ISE), epäsuora mittaus.

Tekotiheys

Tulokset valmiina

Päivittäin

Yleistä

Normaalisti kloridia saadaan ravinnosta noin 100 - 250 mmol päivässä. Noin 95 % kloridista erittyy virtsaan, loput ulosteen ja hien mukana. Kloridi on seerumin tärkein anioni. Kloridipitoisuuden määrityksellä on merkitystä asidoosien ja alkaloosien arvioinnissa (anion gap eli anionivaje), joskus vesitasapainon tutkimuksena (natriumin ja osmolaliteetin ohella) sekä harvinaisissa endokriinisissä tai perinnöllisissä sairauksissa, kuten kloridiripulissa.

Viitearvot

Tulkinta

Plasman kloridipitoisuuden arvioinnista on hyötyä tavallisimmin metabolisten asidoosien ja alkaloosien arvioinnissa. Asidoosissa bikarbonaatin menetystä kompensoidaan kloridipitoisuuden suurenemisella, kunnes ne yhdessä muiden anionien (tavallisesti orgaanisten happojen, kuten hydroksibutyraatin ja asetoasetaatin tai laktaatin) pitoisuuksien kanssa vastaavat kationien pitoisuutta. Alkalooseissa vastaavasti kloridipitoisuus on pienenentynyt ja bikarbonaatin pitoisuus suurentunut.

Anionivajeella (anion gap) tarkoitetaan orgaanisten happojen likimääräistä pitoisuusarviota. Se lasketaan kaavalla (Na+K)-(Cl+HCO3), jossa HCO3 on ns. aktuaalinen bikarbonaatti ja sen arvo saadaan verikaasuanalyysin osana. Anionivaje on suurentunut, kun sen arvo on yli 16 mmol/l.

Suurentuneita plasman kloridipitoisuuksia tavataan asidooseissa, dehydraatiossa, liiallisen NaCl-saannin yhteydessä, akuuteissa munuaisvaurioissa, ja endokriinisissä häiriöissä.

Pienentyneitä kloridipitoisuuksia tavataan lisääntyneen menetyksen seurauksena esim. oksentelun tai nenä-maha -letkun aiheuttamana, joissakin munuaisten tubulusvaurioissa sekä synnynnäisessä kloridiripulissa.