Luteinisoiva hormoni, seerumista

Tiedustelut

Indikaatio

Naisilla ovulaatioajankohdan määritys, primaarisen ja sekundaarisen amenorrean, oligomenorrean, infertiliteetin ja hirsutismin selvittely. Miehillä hypogonadismin, infertiliteetin, impotenssin ja gynekomastian selvittely. Lapsilla puberteetin vaiheen arviointi, ennenaikaisen tai viivästyneen puberteetin selvittely. Hypotalamuksen ja aivolisäkkeen sairaudet.

Näyteastia

Näytteen käsittelyohjeet

NÄYTE: 3 ml laskimoverta tai lähetettäessä 1 ml seerumia. Seerumi säilyy 1 vrk huoneenlämmössä, 5 vrk jääkaapissa, pitempiaikainen säilytys pakastettuna.

LÄHETYS: Seeruminäyte lähetetään huoneenlämpöisenä mikäli perillä vuorokauden kuluessa näytteenotosta, muutoin kylmälähetyksenä.

Menetelmä

Immunokemiluminometrinen.

Tekotiheys

Tulokset valmiina

Seuraavana arkipäivänä

Yleistä

Luteinisoiva hormoni (LH) on aivolisäkkeen etulohkon gonadotroofisolujen tuottama glykoproteiinihormoni, jonka molekyylipaino on n. 30 000. Se koostuu kahdesta peptidiketjusta, joista alfa-ketju on lähes identtinen muiden glykoproteiinihormonien FSH:n, TSH:n ja hCG:n vastaavan ketjun kanssa, kun taas beeta-ketju poikkeaa rakenteeltaan eri glykoproteiinihormonien välillä. Beeta-ketjuun liittyvätkin eri hormonien spesifiset biologiset vaikutukset. Naisilla LH stimuloi munasarjojen steroidituotantoa ja keltarauhasen toimintaa. Miehillä LH stimuloi kivesten Leydigin solujen testosteronituotantoa. Hypotalamuksen gonadotropiinia vapauttava hormoni (GnRH, LRH) lisää LH:n tuotantoa. Naisilla estrogeeni- ja miehillä testosteroni puolestaan estävät palautevaikutuksella LH:n ja LRH:n tuotantoa. Naisilla kuitenkin ovulaation edellä suurenevat estrogeenipitoisuudet laukaisevat positiivisen palautteen ja LH-pitoisuus suurenee ja johtaa lopulta ovulaatioon. Lapsuudessa LH-pitoisuudet ovat hyvin pienet. Ne suurenevat puberteetin aikana aikuistasolle. LH-tasot korreloivat hyvin puberteetin kliinisen asteen kanssa. Naisilla pitoisuudet vaihtelevat kuukautiskierron mukaan, suurimmat pitoisuudet ovat todettavissa ovulaation aikoihin. Menopaussin jälkeen LH-pitoisuudet suurenevat naisilla pysyvästi ovulaatiohuipun tasolle heikentyneen sukupuolirauhasten toiminnan seurauksena (negatiivinen feedback-vaikutus vähenee). Miehillä pitoisuudet suurenevat lievästi iän myötä.

Viitearvot

Tulkinta

Viiteväli naiset:

         follikulaarinen vaihe    2-10 U/l
         ovulaatiovaihe           15-60 U/l
         luteaalivaihe            2-12 U/l
         postmenopausaaliset      20-80 U/l

Amenorreassa suurentuneet aktiivisuudet viittaavat munasarjojen vajaatoimintaan, pienentyneet aktiivisuudet viittaavat hypotalamuksen tai aivolisäkkeen vajaatoimintaan. LH-aktiivisuus on tavallisesti suurentunut munasarjaperäisessä hyperandrogenismissa (polykystiset munasarjat). Tähän viittaa myös kuukautiskierron alkuosassa (ennen ovulaatiopiikkiä) todettu LH/FSH suhde yli 2. Aivolisäkkeen vajaatoiminnassa ja sukuhormonien (estrogeenit, progestiinit, androgeenit, anaboliset steroidit) käytön yhteydessä LH-aktiivisuudet ovat pienentyneitä. Lapsilla suurentunut LH-aktiivisuus osoittaa puberteetin alkaneen. Ennenaikaisen puberteetin hoidon tehoa voidaan seurata LH-määrityksillä. Lisämunuaiskuoren tai kivesten kasvainten aiheuttama suurentunut androgeenituotanto ja siihen liittyvä poikien ennenaikainen puberteetti ei kuitenkaan yleensä ole gonadotropiinisäätelyn alainen ja LH-tasot ovat tällöin pieniä.