Osmolaliteetti, virtsasta

Tiedustelut

Indikaatio

Neste- ja elektrolyyttitasapainon tutkiminen, hypotalamuksen ja aivolisäkkeen sekä munuaisten toiminnan selvittäminen

Esivalmistelu

Pääsääntöisesti ei esivalmistelua. Satunnainen näyte virtsan osmolaliteetin mittaukseen on helpoin ottaa aamulla 12 tunnin nestepaaston jälkeen, tarvittaessa lääkärin valvonnassa.

Näyteastia

Näytteen käsittelyohjeet

NÄYTE: 5 ml virtsaa. Virtsanäyte säilyy jääkaapissa viikon, pitempiaikainen säilytys pakastettuna.

LÄHETYS: Virtsanäyte lähetetään huoneenlämpöisenä 3 t kuluessa tai 7 vrk kuluessa kylmänä.

Menetelmä

Osmometrinen (jäätymispisteen alenemisen mittaaminen)

Tekotiheys

Tulokset valmiina

Seuraavana arkipäivänä

Yleistä

Virtsan osmolaliteettia pidetään oikeampana munuaisten väkevöimiskyvyn mittarina kuin virtsan suhteellista tiheyttä, koska veden eritystä säädellään munuaisissa ruumiinnesteiden osmoottisen paineen perusteella. Vesitasapainosta saadaan paras kuva määrittämällä samanaikaisesti virtsan ja plasman tai seerumin osmolaliteetti.

Virtsan osmoottisesti aktiivisista aineista määrällisesti tärkeimmät ovat urea, kloridi, natrium, kalium, kreatiniini, fosfaatti, sulfaatti, uraatti, aminohapot sekä muut orgaaniset hapot. Näistä vesitasapainoa säädellään erityisesti natriumin ja kloridin avulla. Glukoosi on myös osmoottisesti aktiivista ja se voi lisätä virtsan osmolaliteettia, jos potilaalla on glukosuriaa. Osa kuvantamistutkimusten kontrastiaineista on myös osmoottisesti aktiivisia

Proteinuria ei juurikaan vaikuta osmolaliteettiin albumiinin ja globuliinien suuren molekyylikoon takia. Sillä on merkitystä lähinnä plasman kolloidiosmoottisen paineen pienentymisen ja turvotusten kannalta. Osmolaliteetti ilmoitetaan liuenneiden partikkelien lukumääränä kiloa kohti liuotinta.

Viitearvot

Tulkinta

Virtsan osmolaliteetti vaihtelee juodun nestemäärän perusteella. Runsaan nestemäärän myötä virtsan osmolaliteetti voi olla jopa 50 mOsm/kgH2O. Henkilöillä, joilla on nesterajoitus, virtsan osmolaliteetti voi olla jopa 1400 mOsm/kgH2O.

Viitearvot edustavat virtsan osmolaliteettia silloin kun vuorokaudessa nautittu nestemäärä on tyypillinen. Jos satunnaisen virtsan osmolaliteetti on yli 600 mOsm/kgH2O kun henkilöllä on ollut 12 tunnin nestepaasto, voidaan olettaa munuaisten konsentroimiskyvyn olevan normaali.

Vesitystaudissa (diabetes insipidus) virtsan osmolaliteetti on matala sekä runsaasta juomisesta johtuen että nestepaaston aikana. Samaan aikaan seerumin osmolaliteetti on normaali tai suurentunut.

Lähteet: Tietz Clinical Chemistry and Molecular Diagnostics, 6th edition