C-peptidi, proinsuliinin, seerumista, paastotilassa

Tiedustelut

Indikaatio

C-peptidimäärityksiä voidaan käyttää insulinoomadiagnostiikassa (paastonäyte) sekä endogeenisen insuliinin-erityksen mittaamisessa insuliinihoidon tarvetta harkittaessa (etupäässä aterian jälkeinen näyte).

Esivalmistelu

Paastopitoisuutta haluttaessa vähintään 10 tunnin paasto. Näytteenottoa edeltävästi pistetty insuliini voi vaikuttaa tuloksen tulkintaan. Insuliinihoitoa saavalla potilaalla hoitoyksikkö antaa ohjeistuksen insuliinipistoksista tai näiden tauotuksesta näytteenottoon liittyen.

Aterian jälkeistä arvoa haluttaessa otetaan näyte 1.5-2 tuntia kevyen aterian jälkeen ja tilataan S-C-peptidi-tutkimus.

Näyteastia

Näytteen käsittelyohjeet

NÄYTE: 3 ml laskimoverta tai lähetettäessä 1 ml seerumia. Seerumi säilyy 1 vrk huoneenlämmössä, 3 vrk jääkaapissa, pitempiaikainen säilytys pakastettuna. Voimakas hemolyysi häiritsee määritystä.

LÄHETYS: Seeruminäyte lähetetään huoneenlämpöisenä mikäli perillä 1 vrk:n kuluessa, kylmänä mikäli perillä 3 vrk:n kulueesa muutoin pakastettuna.

Menetelmä

Immunokemiluminometrinen.

Tekotiheys

Tulokset valmiina

Seuraavana arkipäivänä

Yleistä

Haiman saarekkeiden beetasoluissa muodostuu proinsuliinia, joka hajoaa eritysjyväsissä insuliiniksi ja 31-aminohapon C-peptidiksi. C-peptidiä erittyy verenkiertoon molaarisesti sama määrä kuin insuliinia, mutta koska sen puoliintumisaika veressä on pitempi, sen pitoisuudet ovat merkittävästi suurempia kuin insuliinin. C-peptidipitoisuudet kuvastavat hyvin haiman insuliinieritystä. Lisäksi etuna insuliinimäärityksiin on se, etteivät eksogeenisen insuliinin anto tai insuliinivasta-aineet häiritse. C-peptidillä ei tiedetä olevan mitään fysiologisia vaikutuksia. Pääosa C-peptidistä poistuu elimistöstä munuaisten kautta, ja munuaisten vajaatoiminta saattaa suurentaa C-peptidin seerumipitoisuuksia.

Viitearvot

Tulkinta

Insuliinia tuottavissa kasvaimissa tasot (paastonäyte) ovat suurentuneet. Aterianjälkeinen C-peptidi määritys, ks. S-C-peptidi.