Proteiini, vuorokausivirtsasta

Tiedustelut

Indikaatio

Munuaisten toiminnan tutkiminen

Esivalmistelu

Virtsan keräyksestä on olemassa potilasohje www.nordlab.fi/ammattilaisille/ammattilaisen-avuksi/ohjeita-ammattilaisille/potilaille-annettavat-ohjeet

Suoritus

Ks. potilasohje. Vuorokautisen proteiinierityksen laskemiseksi tarvitaan tieto virtsan koko tilavuudesta (virtsamäärästä).

Näyteastia

Näytteen käsittelyohjeet

NÄYTE: 5 ml keräysvirtsaa. Hyvin sekoitetusta vuorokausivirtsasta, jonka tilavuus on mitattu, otetaan 5 ml muoviputkeen. Vuorokausivirtsan kokonaistilavuus syötetään atk-järjestelmään tai merkitään näytetarraan. Virtsa säilytetään kylmässä koko keräyksen ajan. Virtsanäyte säilyy viikon jääkaapissa, pitempiaikainen säilytys pakastettuna.

LÄHETYS: Virtsanäyte lähetetään huoneenlämpöisenä.

Menetelmä

Fotometrinen, pyrogalloli - molybdaatti kompleksi.

Tekotiheys

Tulokset valmiina

Seuraavana arkipäivänä

Yleistä

Normaalitilassa virtsassa esiintyy proteiinia vain vähän, koska munuaisglomerulusten tyvikalvoreiät eivät vuoda kokoaan vastaavasti (tyvikalvo on negatiivisesti varautunut ja hylkii albumiinimolekyylien pääsyä virtsateihin) ja proksimaalisen tubuluksen solut absorboivat takaisin ylivuotoproteiineja.

Proteiinierityksen lisääntyminen virtsaan voi johtua fysiologisesta syystä (fyysinen rasitus), kuumeesta epäspesifisesti tai munuaisten glomerulusten lisääntyneestä läpäisevyydestä, tubulusten reabsorptiohäiriöistä tai proteiinien erittymisestä alemmista virtsateistä.

Vuorokausivirtsan keräyksellä saadaan edustavampi käsitys proteinurian määrästä kuin kertanäytteen määrityksellä. Kertavirtsan diureesin vaihtelua voidaan yrittää kompensoida U-Proteiini/kreatiniini -suhteen määrityksellä.

Viitearvot

Tulkinta

Vuorokausivirtsan proteiinierityksen tulkinnassa voi hyödyntää seuraavia raja-arvoja: normaali dU-Prot <150 mg, lisääntynyt proteinuria dU-Prot 150-500 mg ja selvästi lisääntynyt proteinuria dU-Prot >500 mg.

Lisääntynyttä proteiinien erittymistä virtsaan tavataan munuaissairauksissa (glomerulusvauriot, tubulusvauriot), virtsatieinfektioissa ja paraproteinemioissa, jos niissä esiintyy kevyiden ketjujen erittymistä virtsaan. Proteinuriaa esiintyy lisäksi hemolyysin yhteydessä ja epäspesifisenä mm. kuumeiluun ja fyysiseen rasitukseen liittyen.

Menetelmän herkkyys ei riitä mikroalbuminurian toteamiseen.