Natrium, plasmasta

Tiedustelut

Indikaatio

Nestetasapainon tutkiminen ja seuranta

Näyteastia

Näytteen käsittelyohjeet

NÄYTE: 3 ml laskimoverta tai lähetettäessä 1 ml litium-hepariiniplasmaa. Alle 2-vuotiailta 0.5 ml verta mikrogeeliputkeen. Plasmanäyte säilyy 2 viikkoa jääkaapissa, pakastettuna kuukausia.

LÄHETYS: Plasmanäyte lähetetään huoneenlämpöisenä.

Menetelmä

Ioniselektiivinen elektrodi (ISE), epäsuora mittaus.

Tekotiheys

Tulokset valmiina

Päivittäin

Yleistä

Natrium on ekstrasellulaaritilan tärkein kationi ja se säätelee ekstrasellulaaritilan volyymiä ja vesitasapainoa. Elimistön natriumtasapainon säätely tapahtuu pääasiassa munuaisissa, joiden tubuluksissa natriumin ja veden reabsorptio tapahtuvat. Reniini-aldosteroni-angiotensiini -järjestelmä säätelee natriumtasapainoa yhdessä sydämen eteispeptidin (atriopeptidin) kanssa. Vesitasapainoa säätelee pääosin antidiureettinen hormoni (ADH), jonka eritys reagoi osmolaliteetin, mutta myös muiden tekijöiden vaihteluun.

Viitearvot

Tulkinta

Hypernatremiaa esiintyy veden menetyksen yhteydessä joko suolamenetyksen kanssa tai ilman sitä. Veden ja suolan menetys voi liittyä esim. ripuliin, oksenteluun, hikoiluun, palovammaan tai osmoottiseen polyuriaan (glukosuria). Veden menetys ilman suolan menetystä voi liittyä voimakkaaseen haihtumiseen (kuume, hyperventilaatio) tai janontunteen puuttumiseen sekä diabetes insipidukseen (esim. kallovammat, verenkiertohäiriöt ja kasvaimet).

Hypernatremiaa esiintyy natriumin liika-annon yhteydessä iatrogeenisenä sekä primaarisessa hyperaldosteronismissa lisääntyneen takaisinresorption seurauksena.

Hyponatremiaa esiintyy tavallisimmin hyperhydraatiossa (vesiretentiossa) ja natriumin menetyksessä suolistoon, virtsaan tai hikeen. Natriumin saanti voi myös olla vajaata. Epätarkoituksenmukaisessa ADH-syndroomassa veden eritystä jarrutetaan, jolloin syntyy vesiretentio ja hyponatremia. Syynä voivat olla mm. pahoinvointi, hypotensio, hypoglykemia ja useat lääkkeet tai keskushermoston sairaudet sekä kasvaintaudit. Diabeettisessa hyperglykemiassa elimistö kompensoi osmolaliteettia vähentämällä ekstrasellulaaritilan Na-pitoisuutta.

Huomautukset

P-Na (plasmanäyte, automaatti analysaattori epäsuora menetelmä) ja B-Na (kokoverinäyte, osatutkimus useissa vesikaasupaketeissa, suoramenetelmä) menetelmien erosta johtuen plasman natriumtasoissa ja kokoveren voi olla potilaskohtaisesti tasoeroja poikkeaviin proteiini- ja lipiditasoihin liittyen. Näissä tapauksissa korkeilla proteiini, triglyseridi ja kolesterolitasoilla voidaan saada plasman natriumin määritysmenetelmillä virheellisen matalia natriumtuloksia, vastaavasti vaikeissa hypoproteinemioissa plasman natriumin taso voi olla virheellisen korkea. Näissä tilanteissa verikaasuanalysaattorilla kokoverestä mitattavan natriumin taso on luotettavampi.