Fibriinin D-dimeerit, plasmasta

Tiedustelut

Indikaatio

Disseminoituneen intravaskulaarisen koagulaation epäily. Syvän laskimotukoksen epäily. Keuhkoembolian epäily.

Näyteastia

Näytteen käsittelyohjeet

NÄYTE: 2.7 ml laskimoverta putkeen, jossa on 0.3 ml 3.2 % Na-sitraattia. Lapset: 1.8 ml laskimoverta putkeen, jossa on 0.2 ml 3.2% Na-sitraattia. Kokoverinäyte säilyy 4 tuntia huoneenlämmössä. Plasmanäyte säilyy huoneenlämmössä 8 tuntia, jääkaapissa 24 h, muutoin pakastettuna. Pakastettu näyte sulatetaan ennen analysointia 37 C:ssa. Alkuperäisessä putkessa tilavuus saa poiketa optimista +/- 10%. Plasma erotellaan sentrifugoimalla 2500 x g 10 min.

LÄHETYS: Kokoverinäyte 3 tunnin sisällä huoneenlämmössä. Plasmanäyte 7 tunnin sisällä näytteenotosta huoneenlämmössä tai 23 tunnin sisällä +4C:ssa, muutoin plasma pakastettuna.

Menetelmä

Immunoturbidimetrinen

Tekotiheys

Tulokset valmiina

Päivittäin

Yleistä

Fibriinihyytymän syntyminen aktivoi fibrinolyyttisen systeemin, jonka keskeinen entsyymi on plasmiini. Plasmiini pilkkoo fibriinihyytymän fibriiniä, jolloin siitä vapautuu D-dimeeri-niminen fragmentti, joka on siis peräisin polymerisoituneesta fibriinisäikeestä. Testi mittaa spesifisesti D-dimeeriä, mutta ei muita hajoamistuotteita.

Viitearvot

Tulkinta

Fibriinin hajoamistuotteiden esiintyminen seerumissa on osoitus kiihtyneestä fibrinolyysistä, jota tavataan mm. seuraavissa tiloissa: syvä laskimotukos, keuhkoembolia, disseminoitu intravaskulaarinen koagulaatio, verenvuoto, kirurgisen toimenpiteen jälkitila, syöpäsairaus, vaikea infektio, raskauskomplikaatio ja äskettäinen trauma. Raskauden aikana D-dimeeripitoisuus nousee. Ikääntyminen nostaa D-dimeeripitoisuutta. Antikoagulaatiohoidon lopettamisen jälkeen koholle jäävä D-dimeeripitoisuus voi merkitä tulevaa uutta tromboottista komplikaatiota. Endogeeniset vasta-aineet (reumafaktori, heterofiiliset vasta-aineet ja eläinten vasta-aineet) voivat aiheuttaa väärän positiivisen tuloksen.