Albumiinin ja kreatiniinin suhde, virtsasta

Osatutkimukset

Tiedustelut

Indikaatio

Glomerulaarisen nefropatian toteaminen ja seuranta

Esivalmistelu

Näytteeksi suositellaan aamun ensimmäistä tai toista virtsanäytettä rasitus- tai asentoproteinurian välttämiseksi. Polikliinisilla potilailla rauhallinen kävely ennen näytteen antamista on sallittua. Näytteen antamisen tueksi on olemassa potilasohje www.nordlab.fi/ammattilaisille/ammattilaisen-avuksi/ohjeita-ammattilaisille/potilaille-annettavat-ohjeet

Näyteastia

Näytteen käsittelyohjeet

Näyte: 5 ml keskisuihkulla annettua kertavirtsaa. Näyte säilyy 3 vrk jääkaapissa, pitempiaikainen säilytys pakastettuna.

LÄHETYS: Virtsanäyte lähetetään huoneenlämpöisenä.

Menetelmä

Albumiini: Immunoturbidimetrinen

Kreatiniini: Entsymaattinen (deaminaasi)

Tekotiheys

Tulokset valmiina

Seuraavana arkipäivänä

Yleistä

Diabeteksen tavallinen komplikaatio on nefropatia, jonka osoittaminen alkuvaiheessa on tärkeää taudin jarruttamiseksi. Mikroalbuminurian osoittamisella on merkitystä myös verenpainetaudin ennusteen arvioinnissa. Albumiinin eritys kuvastaa glomerusten toimintaa paremmin kuin kokonaisproteiinin eritys.

Virtsan albumiinin ja kreatiniinin suhdetta voidaan käyttää tarkan yölepokeräyksen asemesta mikroalbuminurian osoittamiseen avohoitopotilailla, kun asento- ja rasitusproteinurian vaikutus otetaan huomioon tulkinnassa.

Viitearvot

Tulkinta

Albumiinin eritys virtsaan lisääntyy munuaisten glomerulusvauriossa. Tutkimusta käytetään ensisijaisesti diabeettisen nefropatian varhaisdiagnostiikkaan, mutta albumiinin ja kreatiniinin suhde voi lisääntyä muustakin perussyystä johtuvasta glomerulusvauriosta (esim. verenpainetauti, kuumeiset tulehdussairaudet). Vauriot ovat lieväasteisina vielä palautuvia, joten diabeettisessa nefropatiassa varhainen diagnoosi ja hoidon tehostus ovat tärkeitä.

Lisääntyneeseen albuminuriaan viittaavat arvot 3-30 mg/mmol ja selvästi lisääntyneeseen albuminuriaan näitä korkeammat arvot. Erittäin korkeisiin tuloksiin (> 220 mg/mmol) voi liittyä nefroottisen syndrooman oireita ja löydöksiä.

Kertavirtsanäytteen albumiini-kreatiniinisuhteen tulosta voi suhteuttaa esimerkiksi vuorokausivirtsan proteiinieritykseen laskurin avulla: www.kaypahoito.fi/pgr00467

Onnistuneiden näytteiden pitoisuussuhdetulokset korreloivat yleensä hyvin vuorokausi- tai yövirtsaeritykseen (r = 0.8 - 0.9 tasoa), vaikka kreatiniinin pitoisuus virtsassa riippuu lähinnä henkilön lihasmassasta ja ravinnosta. Sukuelinten tai alempien virtsateiden eritteet voivat nostaa pitoisuuksia, mikäli keskisuihkunäyte ei onnistunut. Rasitus- tai asentoproteinuria voi nostaa pitoisuussuhteita 2-5 -kertaisiksi lepotilanteeseen nähden.

HUOM! Kreatiniiniin suhteutettua virtsapitoisuuden määritystä ei voi käyttää, jos glomerulusfiltraatio on heikentynyt: plasman tai seerumin kreatiniinin pitoisuus ei saa olla suurentunut. Pieni kreatiniinin eritys voi johtaa myös suuriin suhdelukuihin (imeväiset, poikkeuksellisen pienet tai laihtuneet henkilöt).

Lähteet: KDIGO 2012 Clinical Practice Guideline for the Evaluation and Management of Chronic Kidney Disease