Kreatiinikinaasi, MB-alayksikkö, massa, plasmasta

Tiedustelut

Indikaatio

Sydäninfarktidiagnostiikka, erityisesti uusintainfarktin epäily

Näyteastia

Näytteen käsittelyohjeet

Näyte: 3 ml laskimoverta Li-hepariini-geeliputkeen tai lähetettäessä 1 ml plasmaa. Erottelematta näyte säilyy 2 tuntia huoneenlämmössä, eroteltu 4 tuntia huoneenlämmössä, 48 tuntia jääkaapissa, pitempiaikaisesti pakastettuna. Hemolyysi häiritsee määritystä.

LÄHETYS: Plasmanäyte lähetetään huoneenlämmössä, mikäli se on perillä 4 tunnin sisällä, kylmänä, mikäli se on perillä 48 tunnin sisällä, muutoin pakastettuna.

Menetelmä

Immunokemiluminometrinen.

Tekotiheys

Tulokset valmiina

Päivittäin

Yleistä

Kreatiinikinaasi katalysoi kreatiinin fosforylaatiota ja sitä tarvitaan solun ATP-pitoisuuden ylläpitoon. Entsyymi on dimeeri, jossa on kaksi erilaista alayksikköä M ja B, jotka muodostavat kolme erilaista isoentsyymiä: MM, MB ja BB. Sydänlihaksessa on runsaasti (15 - 42 % kokonaismäärästä) MB-isoentsyymiä ja sitä vapautuu sydänlihaksen vaurioituessa verenkiertoon. Luurankolihaksessa MB-isoentsyymiä on alle 4 % kokonaisentsyymimäärästä ja siten luurankolihasvaurion (esim. rhabdomyolyysi, lihasdystrofiat, myosiitit ja palovammat) yhteydessä vapautuu myös MB-isoentsyymiä. Suurentuneita CK-MB-pitoisuuksia havaitaan 3-8 tuntia rintakivun alkamisesta, se saavuttaa huippunsa 12-24 tunnissa ja normalisoituu 24-48 tunnissa.

Viitearvot

Tulkinta

CK-MB-massakonsentraation määritys on hyödyllinen erityisesti uusintainfarktien toteamisessa, koska entsyymi poistuu verenkierrosta troponiini I:tä nopeammin. Viiteylärajaa suurempi pitoisuus viittaa akuuttiin sydänlihasvaurioon edellyttäen, että potilaalla ei ole luurankolihasvauriota. Lihasvaurion voi todeta P-CK-määrityksellä.

Myokardiitti, epästabiili angiina, sydänkontuusio ja sydän- tai rintaelinkirurgia saattavat suurentaa MB-isoentsyymin veripitoisuutta ilman infarktia. Myös joihinkin syöpiin voi liittyä suurentunut veren CK-MB-pitoisuus.

Huomautukset

Vääriä positiivisia löydöksiä voi syntyä, mikäli potilas on saanut hiiren monoklonaalisia vasta-aineita (esim. kuvantamisen yhteydessä). Silloin hän on voinut kehittää vasta-aineita hiiren immuno-globuliineja vastaan (HAMA). Tätä epäiltäessä suositellaan yhteydenottoa laboratorioon.