Laktaattidehydrogenaasi, plasmasta

Tiedustelut

Indikaatio

Maksasairaudet, sydän- ja luurankolihassairaudet, hemolyyttiset tilat, pernisioosi anemia, hematologiset maligniteetit

Näyteastia

Näytteen käsittelyohjeet

NÄYTE: 3 ml laskimoverta tai lähetettäessä 1 ml litium-hepariiniplasmaa. Plasma on erotettava punasoluista tunnin kuluessa. Vähäinenkin hemolyysi kohottaa virheellisesti tuloksia. Plasma säilyy viikon huoneenlämmössä, 4 vrk jääkaappilämpötilassa ja 6 viikkoa pakastettuna.

LÄHETYS: Plasmanäyte lähetetään huoneenlämpöisenä.

Menetelmä

Fotometrinen, IFCC:n suosituksen mukaan.

Tekotiheys

Tulokset valmiina

Päivittäin

Yleistä

Laktaattidehydrogenaasi (LD) on sytosolin entsyymi, joka katalysoi glykolyysin lopussa olevaa reaktiota, jossa pyruvaatti (palorypälehappo) muutetaan reversiibelisti laktaatiksi hapen puutteessa. Entsyymiä on runsaasti mm. luurankolihaksessa, sydänlihaksessa, maksassa sekä valko- ja punasoluissa.

LD esiintyy neljän alayksikön tetrameerinä, joista voidaan muodostaa viisi eri isoentsyymiä (LD1-LD5). Isoentsyymien tutkimisella voidaan tarkentaa jonkin verran plasman (ja seerumin) suurentuneen LD-aktiivisuuden alkuperää (ks. S-LD-Is).

Viitearvot

Tulkinta

Syitä suurentuneeseen LD-aktiivisuuteen: hemolyysi, akuutti sydäntapahtuma, hepatiitti, pernisiöösi anemia, keuhkovaurio, lihasvaurio, maksavaurio, useat maligniteetit - erityisesti maksa- ja keuhkometastaasit, germinoomat, krooninen myeloinen leukemia, lymfoomat, pienisoluinen keuhkosyöpä ja itusolukasvaimet. Lisäksi LD-aktiivisuutta nostavat useat lääkkeet, esim. useimmat epilepsialääkkeet, opiaatit ja monet yleisesti käytetyt antibiootit (kefuroksiimi, siprofloksasiini, klindamysiini, nitrofurantoiini).

Hyvä tietää: LD:a on käytetty aikaisemmin sydäninfarktin myöhäisdiagnostiikkaan, mutta troponiinin määritykset ovat paremman spesifisyytensä vuoksi syrjäyttäneet tutkimuksen, eikä sitä enää suositella tähän tarkoitukseen rutiinisti.

Huomautukset

Voimakas lihastyö, hemolyysi ja opiaattilääkitys voivat lisätä plasman LD-aktiivisuutta. Oksalaatit ja fluoridit (glukoosiputket) inhiboivat entsyymireaktiota ja voivat aiheuttaa virheellisen pieniä tuloksia. Hemolyysi häiritsee LD- määritystä. Hemolyyttisistä näytteistä, riippumatta hemolyysin voimakkuudesta, vastataan suuntaa antava tulos.