Uraatti, plasmasta

Tiedustelut

Indikaatio

Kihdin ja virtsatiekivitaudin diagnostiikka. Seuranta muissa tiloissa, joissa puriiniaineenvaihdunta on kiihtynyt (mm. maligniteetit).

Raspurikaasi-hoitoa (Fasturtec) saavien potilaiden seurannassa tulee käyttää tutkimusta P-UraatLä (n:o 10936).

Näyteastia

Näytteen käsittelyohjeet

NÄYTE: 3 ml laskimoverta tai lähetettäessä 1 ml litium-hepariiniplasmaa. Plasma säilyy viikon jääkaapissa, pitempiaikainen säilytys pakastettuna.

LÄHETYS: Plasmanäyte lähetetään huoneenlämpöisenä.

Menetelmä

Fotometrinen, entsymaattinen.

Tekotiheys

Tulokset valmiina

Päivittäin

Yleistä

Uraatti eli virtsahappo on elimistön puriiniaineenvaihdunnan lopputuote. Se poistuu elimistöstä munuaisten kautta. Uraatti suodattuu vapaasti glomeruluksista, mutta reabsorboituu kokonaisuudessaan tubuluksissa. Virtsaan erittyvä uraatti syntyy tubulaarisen sekreetion kautta. Uraatti on huonoliukoinen ja saostuu virtsahappona, jos pH laskee alle 5.5. Veripitoisuuden suurentuessa se voi kiteytyä niveliin (kihti). Virtsan uraattipitoisuudesta sekä diureesista ja virtsan happamuudesta riippuen se voi kiteytyä myös virtsateissä.

Raspurikaasi-hoitoa (Fasturtec) saavien potilaiden seurannassa tulee käyttää tutkimusta P-UraatLä (n:o 10936).

Viitearvot

Tulkinta

Suurentuneita pitoisuuksia esiintyy kihdissä, sytoproliferatiivisissa tiloissa, joissa uraatin muodostus on lisääntynyt (leukemia ja muut maligniteetit, polysytemia, pernisioosi anemia, myelooma) ja tiloissa, joissa uraatin eritys on vähentynyt (munuaisinsuffisienssi, hyperkalsemia, asidoosi, tiatsididiureettien käyttö). Sytostaattihoidon aiheuttama kudostuho voi myös lisätä uraattipitoisuutta. Plasman/seerumin uraattipitoisuus voi olla suurentunut myös raskaustoksemiassa.

Pienentyneitä pitoisuuksia todetaan tiloissa, joissa uraatin muodostuminen on vähentynyt (vaikeat maksasairaudet, allopurinolihoito) tai erittyminen on lisääntynyt (salisylaatit, probenesidi, fenyylibutatsoni, Fanconin syndrooma), sekä proteiiniköyhän dieetin yhteydessä.