Amylaasi, plasmasta

Tiedustelut

Indikaatio

Akuutin tai kroonisen pankreatiitin epäily ja erilaiset sylkirauhassairaudet

Näyteastia

Näytteen käsittelyohjeet

NÄYTE: 3 ml laskimoverta tai lähetettäessä 1 ml litium-hepariiniplasmaa. Alle 2-vuotiailta 0.5 ml verta mikrogeeliputkeen. Plasma säilyy jääkaapissa viikon , pitempiaikainen säilytys pakastettuna.

LÄHETYS: Plasmanäyte lähetetään huoneenlämpöisenä.

Menetelmä

Fotometrinen, IFCC:n suosituksen mukaan.

Tekotiheys

Tulokset valmiina

Päivittäin

Yleistä

Amylaasi on sylkirauhasten ja haiman erittämä ruoansulatusentsyymi. Amylaasin molekyylikoko on niin pieni, että plasman entsyymi pääsee munuaisten kautta virtsaan. Elimistössä esiintyy kahta amylaasityyppiä: haima- ja sylkirauhastyyppiä. Amylaasin puoliintumisaika elimistössä on noin 12 tuntia.

Plasman amylaasin määritys on suositeltavampi tutkimus kuin virtsan amylaasitutkimus, koska näytteen saaminen ja aktiivisuustulos eivät ole riippuvaisia potilaan diureesista, joka on tyypillisesti vähentynyt haimatulehduksessa elimistön kuivumisen takia.

Viitearvot

Tulkinta

Yleisiä Amyl-nousun syitä: Akuutti ja krooninen pankreatiitti (akuutin pankreatiitin diagnostisena raja-arvona pidetään noin 3 x viitevälin ylärajan suuruista aktiivisuutta), haiman trauma, suolistoinfarkti tai suolitukos, peritoniitti, akuutti kolekystiitti, appendisiitti, hepatiitti ja sylkirauhassairaudet. Myös eräät lääkkeet voivat kohottaa amylaasia, esimerkiksi atsatiopriini, tetrasykliinit, metyylidopa, mesalatsiini, valproaatti, glukokortikoidit, nitrofurtantoiini, metronidatsoli ja syklosporiini.

Harvinaisia Amyl-nousun syitä: Makroamylasemia, rupturoitunut kohdun ulkopuolinen raskaus, munasarjakystat, palovammat, anoreksia nervosa ja bulimia, idiopaattinen hyperamylasemia, munuaisten vajaatoiminta, pneumonia ja amylaasia erittävät kasvaimet.

Syitä alhaiseen Amyl-arvoon: Diabetes, metabolinen syndrooma.

Pitkäaikaisesti koholla oleva amylaasiaktiivisuus voi johtua makroamylasemiasta, jolla ei ole kliinistä merkitystä, mutta joka saattaa nostaa P-Amyl-tasoa. Tila voidaan osoittaa isoentsyymitutkimuksella (S -Amyl-Is, n:o 1083) tai tutkimalla samanaikaisesti plasman ja virtsan amylaasiaktiivisuudet.