Glutamyylitransferaasi, plasmasta

Tiedustelut

Indikaatio

Maksasairauksien diagnostiikka, alkoholin suurkulutuksen osoittaminen

Näyteastia

Näytteen käsittelyohjeet

NÄYTE: 3 ml laskimoverta tai lähetettäessä 1 ml litium-hepariiniplasmaa. Plasma säilyy 5 vrk jääkaapissa, pitempiaikainen säilytys pakastettuna.

LÄHETYS: Plasmanäyte lähetetään huoneenlämpöisenä.

Menetelmä

Fotometrinen, IFCC:n suosituksen mukaan.

Tekotiheys

Tulokset valmiina

Päivittäin

Yleistä

Glutamyylitransferaasi (GT) katalysoi gammaglutamiinihapon siirtoa peptidien tai aminohappojen välillä. Sitä esiintyy erityisesti hepatosyyteissä, mutta myös munuaistubulusten solujen ja haimasolujen sekä verisuonten endoteelisolujen solukalvoilla.

Viitearvot

Tulkinta

Yleisiä P-GT-nousun syitä: Kohtalainen tai voimakas nousu (5-30 kertaa viitearvon yläraja): intra- ja ekstrahepaattinen sappistaasi, primaarinen tai metastaattinen maksakasvain, akuutti ja krooninen pankreatiitti, haiman maligniteetit.

Lievä nousu (<5x viitearvon yläraja): krooniset hepatiitit, runsas alkoholin käyttö, sydämen vajaatoiminta, sydäninfarkti, mononukleoosi, eräät lääkkeet kuten fenytoiini, karbamatsepiini, metotreksaatti, oraaliset ehkäisyvalmisteet, valproaatti ja fenobarbitaali.

Hyvin vähäinen kohoaminen: lihavuus ja diabetes.

Hyvä tietää: P-GT on erittäin sensitiivinen maksavaurion osoittaja, mutta se ei ole spesifinen maksavauriolle. Plasman GT-aktiivisuus kohoaa alkalista fosfataasia herkemmin kolestaasissa. Mikäli P-GT on normaali P-AFOS:n ollessa koholla, tulee epäillä AFOS-nousun ei-maksaperäistä etiologiaa. Munuaissairauksissa GT-entsyymin vuoto tapahtuu virtsaan eikä plasmaan. Alkoholin suurkulutuksen osoittajana P-GT:tä kannattaa käyttää yhdessä seerumin niukkahiilihydraattisen transferriinin (S-CDT) määrityksen kanssa spesifisyyden parantamiseksi. Raskaudenaikaisen ikteruksen yhteydessä GT-aktiivisuus ei juuri suurene. Suurentunut P-GT-aktiivisuus on yhdistetty suurissa epidemiologisissa tutkimuksissa lisääntyneeseen kardiovaskulaarisairauksien riskiin.