Magnesium, plasmasta

Tiedustelut

Indikaatio

Magnesiumtasapainon selvittely, etenkin runsaan diureettihoidon ja kroonisten munuaissairauksien yhteydessä.

Näyteastia

Näytteen käsittelyohjeet

NÄYTE: 3 ml laskimoverta tai 1 ml litium-hepariiniplasmaa. Alle 2-vuotiailta 0.5 ml verta mikrogeeliputkeen. Plasma säilyy viikon jääkaapissa, pakastettuna kuukausia.

LÄHETYS: Plasmanäyte lähetetään huoneenlämpöisenä.

Menetelmä

Fotometrinen, ksylidyyli sininen.

Tekotiheys

Tulokset valmiina

Päivittäin

Yleistä

Magnesium on intrasellulaarinen kationi, jota esiintyy solunulkoisena lähinnä luustossa. Plasman magnesiumista suurin osa on ionisoituneena, noin kolmannes proteiineihin sitoutuneena. Plasman sisältämä magnesiummäärä on kokonaismäärään nähden vähäinen, minkä vuoksi plasmamääritys ei välttämättä kuvaa elimistön magnesiumtasapainoa.

Absorptio suolessa ja eritys munuaisissa säätelevät elimistön magnesiumtasapainoa. Hormonaalisessa säätelyssä parathormoni lisää magnesiumin reabsorptiota munuaisissa ja vähentää näin sen eritystä. Magnesiumin siirtyminen intrasellulaari- ja ekstrasellulaaritilojen välillä on varsin nopeaa. Tähän vaikuttavat oleellisesti muut elektrolyytit ja happo-emästasapaino. Alkaloosissa magnesiumia siirtyy soluihin ja vastaavasti asidoosissa sitä siirtyy ekstrasellulaaritilaan.

Viitearvot

Tulkinta

Syitä hypomagnesemiaan: malabsorbtio suolistosta, ripuli, runsas diureettilääkitys, pitkäaikainen protonipumpun estäjien käyttö, pitkäaikainen nestehoito, oksentelu, suolifisteli, runsas alkoholin käyttö, palovammat, raskaus ja imetys, ketoasidoosi, respiratorinen asidoosi, akuutti tubulusnekroosi, interstitiaali nefriitti, munuaisen siirron jälkitila, pankreatiitti, verensiirron jälkitila, runsas hikoilu, harvinaiset synnynnäiset oireyhtymät, monet lääkkeet esim. sisplatiini, siklosporiini, talrolimuusi, interleukiini-2, PPI-lääkkeet, diureetit.

Hypermagnesemia on harvinainen tila ja saattaa kehittyä joskus suonensisäisten ravitsemushoitojen yhteydessä.

Hyvä tietää: Normaali P -Mg ei sulje pois magnesiumin puutosta, mutta pienentynyt arvo viittaa lähes aina magnesiumin puutokseen. Oireet kehittyvät yleensä vasta kun P -Mg on alle 0,5 mmol/l. Vuorokausivirtsan magnesiummääritys on plasmapitoisuuden määritystä parempi tutkimus elimistön magnesiumpuutteen osoittajana potilailla, joilla ei ole kroonista munuaistautia eikä diureettilääkitystä.