Myoglobiini, plasmasta

Tiedustelut

Indikaatio

Luurankolihasten sairaudet (hankitut ja synnynnäiset) ja vammat lihasentsyymien, kuten plasman kreatiinikinaasin ohella. Epäspesifinen markkeri sydäninfarktin varhaisdiagnostiikassa.

Näyteastia

Näytteen käsittelyohjeet

NÄYTE: 3 ml laskimoverta Li-hepariiniputkeen tai lähetettäessä 1 ml plasmaa. Eroteltu plasma säilyy huoneenlämmössä 8 tuntia, jääkaapissa 48 tuntia, pitempiaikaisesti pakastettuna.

LÄHETYS: Plasmanäyte lähetetään huoneenlämmössä, mikäli se on perillä 8 tunnin sisällä, kylmänä, mikäli se on perillä 48 tunnin sisällä, muutoin pakastettuna. Plasmasta tehtävä tutkimus on tarkoitettu vain OYS:n ulkopuolelta lähetettäville näytteille.

Menetelmä

Immunokemiluminometrinen

Tekotiheys

Yleistä

Myoglobiini on sydän- ja luurankolihasten soluissa oleva hemoglobiinin kaltainen rautapitoinen proteiini, joka turvaa lihaskudosten hapensaannin verestä. Akuutin sydäninfarktin yhteydessä myoglobiinimäärityksen etuna on sen nopea vuotaminen plasmaan kudosvaurion sattuessa pienen molekyylikokonsa ansiosta. Plasman myoglobiinipitoisuus voi suureta jo 1-2 tunnin kuluttua sepelvaltimotukoksesta, tavallisimmin kuitenkin 2-4 tunnissa. Huippupitoisuus saavutetaan yleensä 9-12 tunnissa. Plasman myoglobiinipitoisuus normalisoituu nopeasti (noin 24-36 tunnissa), jolloin sitä voidaan käyttää reperfuusion seurantaan ja uusien sydäninfarktien toteamiseen paremmin kuin sydäntroponiinien määrityksiä. Myoglobiinimääritysten haittana on se, että pitoisuus plasmassa suurenee herkästi myös lihassairauksissa (esim. lihasdystrofiat, myosiitti, rabdomyolyysi) ja pienissäkin lihastraumoissa, joten myoglobiinipitoisuuden suureneminen ei ole sydäninfarktille spesifistä (ks. myös www.kaypahoito.fi/Sydäninfarktin diagnostiikka). Suurentuneita myoglobiinituloksia esiintyy myös mm. munuaisten vajaatoiminnassa eliminaation hidastumisen seurauksena.

Viitearvot

Huomautukset

Vääriä positiivisia löydöksiä voi syntyä, mikäli potilas on saanut hiiren monoklonaalisia vasta-aineita (esim. kuvantamisen yhteydessä). Silloin hän on voinut kehittää vasta-aineita hiiren immuno-globuliineja vastaan (HAMA). Tätä epäiltäessä suositellaan yhteydenottoa laboratorioon.