Leberin perinnöllinen näköhermosurkastuma, mitokondriaalisen DNA:n valtamutaatiot, lihaskudoksesta

Tiedustelut

Indikaatio

Kliininen epäily Leberin taudista

Näyteastia

Näytteen käsittelyohjeet

NÄYTE: Pieni lihasbiopsia otetaan tyhjään putkeen ja jäädytetään mahdollisimman nopeasti. Näytteen mukaan liitetään ensisijaisesti sähköinen lähete. Jos sähköisen lähetteen käyttö ei ole mahdollista, näytteen mukaan voidaan liittää paperinen lähete.

LÄHETYS: Lihasbiopsiaa suunniteltaessa otetaan yhteys geneetikko Laura Kytövuoreen ja sovitaan näytteen lähetyksestä tai hausta. Tuore lihasbiopsia jäädytetään eikä sitä saa sulattaa.

Menetelmä

Mitokondriaalista DNA:ta (mtDNA) monistetaan valikoidusti polymeraasiketjureaktiolla ja suorasekvensoidaan.

Tekotiheys

Tulokset valmiina

2 kuukauden kuluttua näytteen saapumisesta.

Yleistä

Leberin perinnöllistä näköhermosurkastumaa aiheuttaa pääasiassa kolme mitokondriaalisen DNA:n mutaatiota, m.3460G>A MT-ND1-geenissä, m.11778G>A MT-ND4-geenissä sekä m.14484T>C MT-ND6-geenissä. Tauti alkaa yleensä aikuisiällä. Kaikki mutaation kantajat eivät kuitenkaan sairastu, ilmiötä kutsutaan epätäydelliseksi penetranssiksi. Mutaatioita on kuvattu homoplasmisina (kaikissa mtDNA-molekyyleissä) ja heteroplasmisina (osassa mtDNA-molekyylejä).

Suorasekvensoinnin herkkyys alhaisten heteroplasmia-asteiden havaitsemisessa on rajallinen. Yleensä yli 10 % heteroplasmia-aste on sekvensoinnilla havaittavissa. Mitokondriaalisille mutaatioille on usein tyypillistä, että heteroplasmia-aste on korkeampi runsaasti energiaa vaativissa kudoksissa. Näin ollen lihaskudoksesta eristetty DNA on mutaatioiden havaitsemisen kannalta informatiivisin.

Tulkinta

Jonkin kolmesta patogeenisesta mutaatiosta löytyminen homoplasmisena (kaikissa mtDNA-molekyyleissä) tai heteroplasmisena (osassa mtDNA-molekyylejä) varmistaa diagnoosin. Valtamutaatiotutkimus ei poissulje muita mahdollisia mitokondriaalisen DNA:n mutaatioita.

Huomautukset

Geenitutkimuksen toteuttaa Kari Majamaan Neurologian tutkimusryhmä.