Tyreotropiini,plasmasta

Tiedustelut

Indikaatio

Kilpirauhasfunktion tutkiminen.

Esivalmistelu

Näyte suositellaan otettavaksi klo 7-12.

Näyteastia

Näytteen käsittelyohjeet

NÄYTE: 3 ml laskimoverta tai lähetettäessä 1 ml plasmaa. Synnynnäisen hypotyreoosin seulonnassa vastasyntyneiden näytteet voidaan tarvittaessa ottaa mikronäyteputkiin (laboratorion tarvitsema minimimäärä on tällöin 0,5 ml plasmaa, joka edellyttää vähintään 1 ml verta). Plasma säilyy yhden vuorokauden huoneenlämmössä ja yhden viikon jääkaapissa, pitempiaikainen säilytys pakastettuna.

LÄHETYS: Plasmanäyte lähetetään huoneenlämpöisenä mikäli perillä yhden vuorokauden aikana, muuten kylmänä.

Menetelmä

Immunokemiluminometrinen.

Tekotiheys

Tulokset valmiina

Päivittäin

Yleistä

Tyreotropiini on aivolisäkkeen etulohkon tuottama glykoproteiinihormoni, jonka molekyylipaino on noin 28 000 Da. Se koostuu kahdesta polypeptidiketjusta: alfaketju on rakenteeltaan samanlainen kuin muiden glykoproteiinihormonien FSH:n, LH:n ja hCG:n alfaketjut, beetaketju on spesifinen TSH:lle. TSH:n eritys on kilpirauhashormonien kanssa negatiivisessa palautejärjestelmässä: TSH stimuloi kilpirauhashormonien tuotantoa, nämä puolestaan hillitsevät TSH:n tuotantoa. Hypotalamuksen TRH lisää ja somatostatiini vähentää TSH:n eritystä.

Viitearvot

Tulkinta

Potilaan seurannassa suositellaan, että tulosta verrataan ensisijaisesti potilaan aikaisempiin tuloksiin. TSH:n biologinen vaihtelu on varsin suurta. Kaksi potilaan perättäistä mittaustulosta voivat erota toisistaan 66 %, ilman että potilaan tilassa olisi todella tapahtunut muutosta. On myös huomattava, että TSH:lla on selvä vuorokausivaihtelu. Pitoisuus laskee keskimäärin 40 % tyypillisenä näytteenottoaikana aamulla klo 7 ja 10 välillä.

TSH-pitoisuuden kohoaminen on herkkä primaarisen hypotyreoosin osoitin. Hypertyreoosissa ja aivolisäkeperäisessä hypotyreoosissa taas pitoisuudet ovat matalia. TSH-määritystä voidaan käyttää myös sopivan hoitoannoksen arvioinnissa kilpirauhashormonilääkitystä saavilla potilailla. Jos P-TSH/P-T4V tulosten tai niiden ja kliinisen kuvan välillä on selvä ristiriita, suosittelemme, että potilaasta pyydetään S -TSH-AbR -tutkimus (10310). Tässä tutkimuksessa pyritään PEG-saostuksella poistamaan häiritsevien tekijöiden, kuten heterofiilisten vasta-aineiden aiheuttama virhe.

Raskauden aikana istukkahormonit ja estrogeeni kiihdyttävät kilpirauhasen toimintaa, ja TSH:n tuotanto hieman laskee. TSH:n muutos on kuitenkin herkin osoitin hypotyreoosista ja hypertyreoosista myös raskauden aikana. TSH:n viitearvot odottavalla äidillä ovat: ensimmäinen raskauskolmannes 0,1 - 2,5 mU/, toinen raskauskolmannes 0,2 - 3,0 mU/l ja kolmas raskauskolmannes 0,3 - 3,0 mU/l.

Lähteet

- Lasten viitevälit: Kapelari K ym. Pediatric reference intervals for thyroid hormone levels from birth to adulthood: a retrospective study. BMC Endocrine Disorders 2008, 8:15 doi: 10.1186/1472-6823-8-15.

- Aikuisten viitevälit: Hollowell JG ym. Serum TSH, T4, and thyroid antibodies in the United States population (1988 to 1994): National health and nutrition examination survey (NHANES III). J Clin Endocrinol Metab 2007 92:4575-82.

- Raskausaika: The American Thyroid Association Taskforce on Thyroid Disease During Pregnancy and Postpartum. Guidelines of the American Thyroid Association for the diagnosis and management of thyroid disease during pregnancy and postpartum. Thyroid 2011 21:1081-1125.

Andersen S ym. Biologic variation is important for interpretation of thyroid function tests. Thyroid 2003 13:1069-78.

Ricos C ym. Current databases on biologic variation: pros, cons and progress. Scand J Clin Lab Invest 1999 59:491-500. (Tietokanta päivitetty 2014, www.westgard.com /biodatabase1.htm)

Roelfsema F, Veldhuis JD. Thyrotropin secretion patterns in health and disease. Endocrine Reviews 2013 34:619-57